Toissa syksynä otimme tavaksi kahden mammakaverin kanssa käydä useasti perhekerhon jälkeen lounaalla - ihana jatkaa juttuja siellä, sekä ennen kaikkea saada runsas ja ravitseva lounas, kun poika oli vielä pieni ja hänen ruokiaan ei tarvinnut vielä miettiä ja tytöt söi koulussa ja eskarissa niin ei tullut panostettua niin omaan syömiseen - söi edellisen päivän jämiä jos niitä nyt sattui jäämään. Zeppeliinissä kävimme mummin kanssa syömässä mekko-ostosten lomassa.

Nyt, kun löysin tavan päivittää blogia, koitan pitää tahtia yllä. Kohta on taas aika alkaa neuloa päiväkotitätien joululahjoja - on siis ehkä hyvä päivittää viime kevään lahjukset sitä ennen. Ja ei, en vieläkään saa kuvia asettumaan mieleiselläni tavalla, mutta harjoittelu jatkukoon. Onneksi on paljon töitä päivittämättä. Vaikka blogia en olekaan päivittänyt, on neuleita toki syntynyt entiseen malliin.

Vähän taitaa olla minussa hitaan vikaa, sillä sain vasta nyt neulottua ensimmäisen Laine -neuleeni. Tarkoitan siis kotimaista neulelehteä, Laine Magazinea, jonka jo neljäs numero ilmestyi tällä viikolla. Sen kanssa en ole ehtinyt puusta pitkään, sillä olen jumissa vuoden takaisessa kakkosnumerossa, josta löytyy minun silmääni vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka tämä Birkin -neule, josta riittää muuten puhetta myös Villapesuohjelma -podcastin uusimmassa jaksossa. Tukuwoolia nähdään varmasti puikoilla myös.

Tavallaan tuntuu haikealta, mutta samalla nenä kohti uusia tuulia. Kun aloitin blogini käsityöelämäni keskittyi puikkoihin ja koukkuun. Edelleen satunnaisesti tartun puikkoihin ja virkkaan jotain pientä, mutta ompelu on ehdottomasti muuttunut mun jutuksi. Ja no musta nauha on jostain? .

Päätoimensa - kahden pojankoltiaisen hengissäpitämisen - ohella kankaankesyttäjä pyrkii muokkaamaan kankaasta jotain toimivaa. Kesytyksen tuloksena syntyy nykyään lähinnä vaatteita ja vaippoja, suunnitelmissa on kyllä palata vanhan rakkaan harrastuksen eli laukkuompelun pariin. Ideoita löytyy, mutta aikaa toteutukselle on joskus vähän liian vähän. Sisällä on pinkkiä pilkkukangasta ja välissä vanu antamassa ryhtiä.

Meillä on ihan kohta yksivuotias. Yksivuotias tarvitsee arvolleen sopivan haalarin, tietysti. Suomen kesä on just sitä. Neuloshaalarin mentävä aukko oli vielä poikasen vaatekaapissa.